Vuoden 2025 alussa ara-asuntoihin voimaan tulevat enimmäistulorajat eivät vaikeuta sosiaaliseen sekoittamiseen liittyvien tavoitteiden toteutumista.
Aran asukasvalintaohjeiden mukaan valtion tukemat vuokra-asunnot tulee osoittaa niitä eniten tarvitseville. Asukasvalinnassa arvioidaan hakijaruokakunnan asunnontarvetta, varallisuutta ja tuloja. Vuoden 2025 alusta otetaan käyttöön enimmäistulorajat, joiden tavoitteena on parantaa ara-asuntojen kohdentumista tavoitteiden mukaisesti. Toisaalta Aran ohjeiden mukaan ”Asukasvalinnoilla pyritään vuokratalon monipuoliseen asukasrakenteeseen ja sosiaalisesti tasapainoisiin asuinalueisiin.” Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pyritään välttämään pienituloisten keskittyminen samoihin rakennuksiin ja alueille. Onkin aiheellista kysyä, vaikeuttavatko enimmäistulorajat sosiaalisen sekoittamisen tavoitteiden toteutumista.
AlueAvaimen analyysin mukaan noin 6 prosenttia ara-asuntoon vuonna 2022 muuttaneista ruokakunnista olisi ylittänyt ensi vuoden alusta voimaan astuvat enimmäistulorajat. Tässä kirjoituksessa tarkastelemme Tilastokeskuksen yksilötason rekisteriaineistojen avulla, sijoittuivatko tulorajan ylittäneet ruokakunnat rakennuksiin ja asuinalueille sosiaalisen sekoittamisen tavoitteiden mukaisesti. Aineiston ja määritelmien tarkempi kuvaus löytyy oheisesta liitteestä.
Millaisiin rakennuksiin ja millaisille alueille uudet ara-asukkaat muuttavat?
Analyysi on tehty seuraavasti. Kohdejoukkonamme ovat kaikki vuosina 2020–2022 uusina asukkaina ara-asuntoihin muuttaneet ruokakunnat. Jaamme heidät kahteen ryhmään sen perusteella, olisiko ruokakunta ylittänyt tulorajan, jos tuloraja olisi ollut jo käytössä. Tämän jälkeen tarkastelemme, millaisiin rakennuksiin ja millaisille asuinalueille muuttajat päätyvät ja onko näissä eroja riippuen siitä, ylittikö ruokakunta tulorajan vai ei.
Keskitymme tarkastelussa rakennusten ja alueiden tulotasoon, jota kuvaamme rakennuksessa ja alueella vuoden lopussa asuvien asuntokuntien mediaanituloilla. Mediaanitulot on laskettu asuntokuntien kulutusyksikkökohtaisista käytettävissä olevista vuosituloista, ja asukkaina on huomioitu rakennuksessa tai alueella havaintovuoden lopussa asuneet. Tarkastelun kohteena olevien muuttajien tuloja ei huomioitu mediaania laskettaessa.
Mikäli ara-asuntojen suuntaamista tulorajan ylittäneille voitaisiin perustella sosiaalisen sekoittamisen näkökulmasta, tulisi tulorajan ylittäneiden päätyä alhaisemman mediaanitulon rakennuksiin ja alueille kuin tulorajan alittaneiden. Kuviossa 1 esitetään vuosina 2020–2022 uutena asukkaana ara-asuntoihin muuttaneiden asuinrakennuksen mediaanitulot keskimäärin. Lukuihin on otettu mukaan vain asuinkerrotalot, joissa oli vähintään kymmenen asuntoa. Kuvion 1 mukaan tulorajan ylittäneet ruokakunnat muuttivat rakennuksiin, joiden asukkaat olivat keskimäärin suurempituloisia verrattuna asukkaisiin niissä rakennuksissa, joihin tulorajan alle jääneet uudet ara-asukkaat muuttivat. Tulos on samansuuntainen kaikissa C6-kaupungeissa ja myös muualla Suomessa. Erot ovat suurimmat Turussa ja Helsingissä. Esimerkiksi Turussa tulorajan ylittäneet muuttivat ara-rakennuksiin, joiden mediaanitulot olivat keskimäärin noin 22 000 euroa. Tulorajan alittaneilla vastaava luku oli noin 18 000 euroa. Oulussa vastaavat luvut ovat noin 17 500 ja 19 000 euroa.
Kuvioissa 2 ja 3 kuvataan vastaavat luvut asuinalueiden osalta. Alueiden mediaanituloja laskettaessa ovat mukana alueen kaikki asukkaat pois lukien uutena ara-asuntoihin muuttaneet. Kuviossa 2 naapurustomääritelmänä käytetään neliökilometrin ruutuja ja kuviossa 3 postinumeroalueita, jotka ovat tyypillisesti neliökilometriä suurempia alueita. Tulokset ovat samansuuntaiset kuin rakennustason tarkastelussa. Tulorajan ylittäneet uudet ara-asukkaat muuttivat suurempituloisille alueille kuin tulorajan alittaneet.
Lopuksi
Tulosten mukaan tulorajan ylittäneiden ruokakuntien pääsyä ara-asuntoon ei voi perustella sillä, että tulorajan ylittäneet erityisesti monipuolistaisivat rakennusten tai asuinalueiden asukasrakennetta. Tulorajojen avulla ara-asunnot voidaan siis kohdentaa paremmin pienituloisille ilman, että joudutaan tinkimään sosiaaliseen sekoittamiseen liittyvistä tavoitteista.