Tilastokeskuksen rekisteriaineistoihin perustuva analyysi osoittaa, että yhä harvempi yliopisto-opiskelija jää kotiseudulleen Suomen suurimmissa kaupungeissa.
Opiskelijat ovat näkyvä asukasryhmä yliopistokaupunkien katukuvassa. Kaupunkien vetovoima opiskelijakaupunkeina kiinnostaa kuntien päättäjiä ja herättää keskustelua kaupunkien vetovoimasta opiskelukaupunkina.
AlueAvain tarkasteli Tilastokeskuksen yksilötason rekisteriaineistojen avulla, miten yliopisto-opiskelijoiden muuttokäyttäytyminen on kehittynyt viimeisten 20 vuoden aikana Suomen suurimmissa kaupungeissa. Mielenkiinnon kohteena oli opiskelemaan lähteminen sekä se, miten kaukaa yliopistopaikkakunnille muutetaan. Tarkastelemme tässä kirjoituksessa pääkaupunkiseudun kuntia sekä Tamperetta, Turkua ja Oulua. Kirjoituksen lopussa olevasta linkistä pääsee tarkastelemaan muita yliopistokaupunkeja.
Tutkimusaineisto
Tarkastelussa on mukana kaikki Tilastokeskuksen mikroaineistoista löytyvät Suomessa asuvat, jotka ovat aloittaneet yliopisto-opintonsa vuosina 2001–2021. Tarkastelu on rajattu koskemaan henkilöitä, jotka olivat 17–30-vuotiaita opiskelujen aloitusvuonna. Aloitusvuodeksi valitaan ainoastaan henkilön ensimmäisen yliopistotutkinnon aloitusvuosi.
Tutkimusaineisto on muodostettu seuraavasti. Havaitsemme FOLK perustietomoduulin perusteella, minä vuonna henkilö aloittaa yliopisto-opinnot. Lisäksi havaitsemme kaikille henkilölle asuinkunnan vuoden lopussa. Näiden kahden tiedon avulla päättelemme, missä yliopistossa kyseinen henkilö opiskelee. Esimerkiksi jos henkilö A on ottanut opiskelupaikan vastaan vuonna 2011 ja asuu Oulussa vuoden 2012 lopussa, määrittelemme hänet Oulun yliopiston opiskelijaksi. Määrittelemme asuinkunnan yliopistoon kirjoilletulovuoden jälkeisen vuoden perusteella, koska esimerkiksi varusmiespalvelusta suorittavat saattavat olla kirjoilla yliopistolla, vaikka eivät vielä ole muuttaneet yliopistopaikkakunnalle.
Tämän lisäksi haluamme tietää, missä henkilö asui ennen muuttoa yliopistopaikkakunnalle. Esimerkkihenkilön A tapauksessa hänen kotikuntansa ennen opiskelujen aloittamista on vuoden 2010 lopun kotikunta. Muuttoetäisyydet laskettiin INFRA-sijaintitietomoduulin asuinpaikan koordinaattitietojen perusteella.
Tähän määritelmään liittyy joitakin mahdollisia virhelähteitä. Ensinnäkin etäopiskelu eri kunnassa kuin senhetkisessä kotikunnassa voidaan virheellisesti tulkita opiskeluksi kotikunnassa. Voi siis olla, että esimerkkihenkilömme A onkin aloittanut opinnot Tampereen yliopistossa, mutta ei ole muuttanut Tampereelle etäopiskelumahdollisuuksien vuoksi. Toisaalta määritelmän ulkopuolelle jää kaikki ne opiskelijat, jotka eivät asu yliopiston sijaintikunnassa.
Opiskelijoiden muuttomatkat lähtöalueen mukaan
Tarkastellaan ensin yliopisto-opiskelijoiden muuttomatkoja lähtöalueen mukaan. Tarkastelussa on mukana kullakin alueella asuneet kyseisenä vuonna opiskelupaikan vastaan ottaneet henkilöt. Kuviossa 1 muutot on jaettu muuttoetäisyyden perusteella neljään etäisyysluokkaan. Alle 50 kilometrin muutot tarkoittavat sitä, että henkilö on jäänyt opiskelemaan kotipaikkakuntansa yliopistoon.
Kuviosta 1 nähdään, että pääkaupunkiseudulta muualle opiskelemaan muuttaneiden yliopisto-opiskelijoiden osuus on kasvanut tasaisesti. Vuonna 2001 heidän osuutensa oli alle 10 prosenttia ja vuoteen 2021 mennessä osuus oli kasvanut jo 30 prosenttiin. Eniten on kasvanut 50–200 kilometrin päähän muuttavien osuus. Hyvin harva pääkaupunkiseutulainen muuttaa tätä kauemmas opiskelemaan.
Samankaltaista kehitystä on havaittavissa myös Tampereella, Turussa ja Oulussa. Vuonna 2001 uusista opiskelijoista noin 20 prosenttia lähti Turusta ja Tampereelta muualle opiskelemaan. Vuonna 2021 osuus on noussut 40 prosentin tienoille. Oulusta muualle opiskelemaan muuttavien osuus on kasvanut hitaammin kuin muissa kaupungeissa. Vaikka opiskelijoiden poismuuttaminen on kasvanut pääkaupunkiseudulla, on alueelle jääminen siellä yhä todennäköisempää kuin muissa vertailun kaupungeissa.
Myös Tampereella ja Turussa eniten on kasvanut 50–200 kilometrin päähän muuttavien osuus. Oulussa suurin osa muuttajista muuttaa yli 350 kilometrin päähän. Ero selittyy tietenkin osittain maantieteellä eli sillä, että muut suuret yliopistokaupungit ovat Oulusta katsoen kaukana.
Opiskelijoiden muuttomatkat kohdealueen mukaan
Seuraavaksi tarkastellaan yliopistokaupunkeihin muuttamista. Tarkastelemme, miten muualta tulleiden opiskelijoiden osuus on kehittynyt ja miten pitkiä muuttajien muuttomatkat ovat.
Kuviossa 2 muutot on jälleen jaettu muuttoetäisyyden perusteella neljään etäisyysluokkaan. Kuviosta nähdään, että pääkaupunkiseudun tilanne ei ole juurikaan muuttunut. Seudulle opiskelemaan muuttavien osuus on pysynyt tasaisena eli noin 30 prosentissa koko tarkasteluajanjakson ajan eikä muuttoetäisyyksissäkään ole tapahtunut muutoksia.
Toisin kuin pääkaupunkiseudulla muissa kaupungeissa suurin osa opintonsa aloittaneista on kotoisin muualta. Tampereen, Turun ja Oulun osalta muualta tulevien opiskelijoiden osuus on kasvanut. Erityisen voimakasta kasvu on ollut Turussa, jossa muualta tulleiden osuus on noussut noin 50 prosentista lähes 80 prosenttiin 20 vuodessa. Myös Tampereella on havaittavissa selkeää kasvua vuoden 2014 jälkeen. Kun tarkastellaan muuttoetäisyyksiä, Tampereella ja Turussa kasvua on tapahtunut etenkin 50–200 kilometrin päästä tulleiden osuudessa, kun taas kauempaa tulleiden osuus on pysynyt tasaisesti noin 20 prosentin tasolla. Myös Tampereelle muutetaan pääosin enimmillään 200 kilometrin päästä.
Oulu eroaa muista kaupungeist sijaintinsa takia. Oulun lähellä ei yksinkertaisesti ole niin paljon potentiaalisia opiskelijoita, että 50–200 kilometrin luokka voisi olla kovin suuri.
Muiden yliopistokaupunkien tuloksia voi tarkaskella täällä.
Jutun kuva: Henri Vogt / Aalto-yliopisto